Osteoporoosi eli luukato on sairaus, jossa luun määrä tietyssä tilavuusyksikössä on vähentynyt ja lujuus heikentynyt. Seurauksena luunmurtumavaara lisääntyy. Tavallisimmat osteoporoottiset murtumat ovat nikamissa, värttinäluussa ja reisiluun kaulassa.

Osteoporoosi on tärkeä kansanterveydellinen ongelma. Ongelma pahenee väestön ikääntyessä. Erityisesti lonkkamurtumien hoitokustannukset ovat suuret. Nikamamurtumat puolestaan aiheuttavat kivuliaisuutensa vuoksi paljon inhimillistä kärsimystä. Murtumia pyritään estämään vaikuttamalla itse osteoporoosiin ja pyrkimällä vähentämään kaatumistapaturmia ehkäisevillä toimenpiteillä kuten parantamalla valaistusta, käyttämällä sopivia lattiamateriaaleja, heikoittamalla talvisin liukkaita katuja ja asentamalla talvikenkiin liukuesteet.

Osteoporoosin syyt

Luun määrä lisääntyy noin 20-30 ikävuoteen asti. Luun huippumassan määrään vaikuttavat perintötekijät, mutta myös elintavat lapsuus- ja nuoruusvuosina. Tärkeää on turvata riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti ravinnosta ja harrastaa omaa ruumiinpainoa kannattavaa liikuntaa.

Luun huippumassan saavuttamisen jälkeenkin luu uusiutuu jatkuvasti. Vanhaa luuta hajotetaan ja uutta muodostuu tilalle. Noin 35 ikävuoden jälkeen luun hajoamisen ja uudismuodostuksen tasapaino siirtyy hajoamisen puolelle ja luuta hiljalleen menetetään. Luun hajoaminen kiihtyy naisilla menopaussin aikaan estrogeenierityksen loputtua. Luukato onkin erityisesti ikääntyvien naisten sairaus, mutta luukatoa esiintyy myös miehillä ja kaikenikäisillä ihmisillä.

Sekä kofeiini että runsas suolan käyttö lisäävät kalsiumin erittymistä virtsaan, mutta kohtuullisesta kahvinjuonnista ei ole osoitettu olevan luille haittaa. Tupakointi on sen sijaan luille selvästi haitallista. Tärkeimpiä luukadolle altistavia sairauksia ovat sukuhormonien puutostilat, kortisonin liikatuotanto, keliakia ja laktoosi-intoleranssi sekä lisäkilpirauhasen liikatoiminta, nivelreuma ja sairaudet jotka vaikeuttavat liikkumista. Lääkkeistä pitkäaikainen kortisonihoito tai usein toistuvat lyhyet kuurit aiheuttavat luukatoa. Myös jotkut epilepsialääkkeet altistavat luukadolle.

Ennaltaehkäisy ja itsehoito

Osteoporoosin ennaltaehkäisy on tärkeää. Luumassaa on pyrittävä kasvattamaan jo nuorena. Ehkäisevät toimenpiteet pitää aloittaa jo lapsuudessa ja niitä on jatkettava läpi elämän. Luuston kunnosta on huolehdittava säännöllisen liikunnan, riittävän kalsiumin ja D-vitamiinin saannin sekä muiden ravintotekijöiden avulla.

Säännöllinen liikunta lisää nuoruudessa saavutettavaa luun huipputiheyttä ja vähentää iän myötä tapahtuvaa luun menetystä. Lisäksi liikunta parantaa nivelten liikkuvuutta, lihasvoimaa, koordinaatiokykyä ja tasapainon hallintaa ja voi siten vähentää murtumiin johtavien kaatumistapaturmien vaaraa. Liikuntaa pidetäänkin väestötasolla tehokkaimpana osteoporoottisten luunmurtumien ehkäisykeinona. Tehokkaimmin luustoon vaikuttavat voiankäyttöä vaativa ja nopeatempoinen liikunta, mutta myös muu omaa ruumiinpainoa kannattava liikunta kuten kävely, tennis, juoksu ja hiihto vaikuttavat edullisesti luustoon, vaikka ne eivät olekaan yhtä tehokkaita kuin voimalajit.

Luuston on kaikkina aikakausina saatava riitävästi kalsiumia ja D-vitamiinia. Aikuiset tarvitsevat kalsiumia päivittäin noin 1 gramman, sen sijaan nuoret, menopaussin ohittaneet naiset ja raskaana olevat naiset tarvitsevat kalsiumia päivittäin 1-1,5 grammaa ja lapset noin 800 milligrammaa(0,8 g). Normaalisti se saadaan hyvästä monipuolisesta ruokavaliosta, johon kuuluu riittävästi vähärasvaisia maitotuotteita, runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä, peruna- ja viljavalmisteita sekä useasti kalaa ja kohtuullisesti niukkarasvaista lihaa. Yksi gramma kalsiumia saadaan noin neljästä lasillisesta maitoa, tai viidestä noin parin millimetrin paksuisesta ja leipäpalan kokoisesta juustosiivusta. Suomessa kalsiumin saanti onkin keskimäärin riittävää.

Vain osa suomalaisista saa ravinnosta koko D-vitamiinin tarpeensa, joka on yli 61-vuotiailla vähintään 10 mikrogrammaa ja muilla vähintään 5 mikrogrammaa vuorokaudessa. Valtaosalle väestöstä kehittyisi D-vitamiinin puute ilman auringonvaloa, jonka avulla iho muodostaa D-vitamiinia. D-vitamiinin saanti voi jäädä varsinkin talvikautena niukaksi niillä, joiden ravinto ei sisällä tärkeimpiä D-vitamiinin lähteitä kuten kalaa, kalanmaksaoljyä, vitaminoituja margariineja, voita, maitoa, kananmunia ja maksaa. Erityisesti vanhukset kuuluvat riskiryhmään. D-vitamiini edistää luuston muodostumista ja parantaa myös kalsiumin imeytymistä.

Osteoporoosin hoito

Osteoporoosin hoito koostuu aina edellä mainituista elintapaneuvoista ja lisäksi usein lääkehoidosta. Lääkehoidon tarpeesta ja siitä, mikä kenellekin valitaan, päättää lääkäri yhdessä potilaan kanssa. Tällä hetkellä tärkeimmät osteoporoosin hoitoon käytettävät lääkkeet ovat estrogeenivalmisteet, bisfosfonaatit ja kalsitoniini. Ne kaikki vähentävät luun hajoamista. Näistä lääkkeistä estrogeeneja käytetään muiden käyttötarkoituksiensa ohessa myös osteoporoosin hoitoon. Paras teho estrogeeneilla saavutetaan, kun hoito aloitetaan mahdollisimman pian kuukautisten loputtua. Ne eivät kuitenkaan sovi kaikille naisille, ja hoidon aloittaminen tapahtuukin lääkärin valvonnassa.

Osteoporoosin toteaminen

Luukato on oireeton, kunnes syntyy murtuma. Luukato pitäisi kuitenkin todeta ennenkuin murtumia ehtii syntyä. Tällä hetkellä paras tutkimus varhaiseen luukadon toteamiseen on luuntiheyden mittaamiseen tarkoitetulla laitteella. Luukadon riskiryhmiin kuuluvien olisi tärkeää saada luuntiheys mitatuksi, jotta luukadon synty voitaisiin ehkäistä ja syntynyttä luukatoa ryhtyä ajoissa hoitamaan. Luukadon riskiryhmiin kuuluvat menopaussin ohittaneet naiset, erityisesti laihat ja tupakoivat naiset. Luukadolle alttiita ovat myös naiset, joilla esiintyy suvussa osteoporoosia.

Luiden suhteen kannattaa olla valppaana, jos henkilöllä on aikaisemmin ollut rannemurtuma. Riskiryhmiin kuuluvat lisäksi ruuansulatuselinten sairaiuksia kuten keliakiaa ja laktoosi-intoleranssia sairastavat, pitkäaikaista tai toistuvaa suun kautta nieltävää kortisonihoitoa saavat ja nivelreumaa sairastavat henkilöt.

Osteoporoosin ehkäisyyn soveltuvia lääkkeitä

Kalsiumia sisältävät lääkevalmisteet

- CALCICHEW-purutabletit
- CALCIUM-SANDOZ annosjauheet ja poretabletit
- MAXI-CALSOR poretabletit
- MEGA-CALCIUM poretabletit

D-vitamiinia sisältävät lääkevalmisteet

- DEETIPAT tipat
- DEVITOL tipat
- JEKOVIT tipat

D-vitamiinia ja kalsiumia sisältävät lääkevalmisteet

- D-CALSOR tabletit

Teksti: Suomen Apteekkariliitto 1998.

Allergia
Astma
Hiivasieni
Haavan hoito
Vilustuminen
Irti tupakasta
Laihduttaminen
Osteoporoosi
Lääkkeet ja liikenne


Etusivu I Historiikki I Apteekkarit I Sivuapteekit I Lääkekaapit I Palaute I Linkit I Itsehoito I Ajankohtaista I Lääkkeiden käytön perusohjeita