Joka päivä yli 2,5 miljoonaa suomalaista ottaa jotakin lääkettä. Moni heistä miettii voiko lääkettä käytettäessä istua auton rattiin. Monet lääkkeet saattavat heikentää suorituskykyä liikenteessä, mutta toisaalta monissa tapauksissa lääkkeen ottamatta jättäminen voi olla suurempi riski kuin lääkkeen ottaminen. Pohjoismaisen sopimuksen mukaisesti selvästi tai mahdollisesti suorituskykyä heikentävien lääkkeiden pakkauksiin on painettava punainen varoituskolmio. Varoituskolmio tarkoittaa, että lääke voi haitata suorituskykyä liikenteessä ja tarkkuutta vaativien koneiden ja laitteiden käytössä. Se ei tarkoita, että lääke aina ja kaikilla ihmisillä heikentää liikenteessä vaadittavia taitoja, ei myöskään sitä, että autolla ajo olisi kielletty lääkettä käyttävältä. Toisaalta kolmion puuttuminen ei takaa sitä, että lääke olisi täysin turvallinen liikenteessä. Punaisella varoituskolmiolla varustettuja lääkkeitä käytettäessä on erityisen huolellisesti tarkkailtava omia reaktiota lääkkeeseen ja pysyttävä poissa ajoneuvon ohjaimista, jos olo tuntuu normaalista poikkeavalta. Yleissääntö on, että lääkärin määräämiä annoksia ei saa omin päin suurentaa, eikä mennä auton rattiin, jos tuntee vähänkin väsymystä tai tokkuraa. Toisaalta on syytä muistaa, että monet sairaudet voivat hoitamattomina olla liikenteessä paljon haitallisempia kuin oikein ohjeen mukaan lääkkeillä hoidettuina. Monet lääkkeet heikentävät suorituskykyä eniten hoidon alussa. Tästä syystä onkin suositeltavaa välttää riskialttiita työtehtäviä ja ajoneuvon kuljettamista ainakin muutaman vuorokauden ajan lääkkeen käytön alettua. Lääkkeiden aiheuttamaa väsymystä ja tokkuraa ei kykene itse erityisen hyvin arvioimaan. Alkoholin käytössä tulisi olla pidättyväinen, sillä pienikin määrä alkoholia tehostaa punaisella varoituskolmiolla merkittyjen lääkkeiden vaikutusta. Punaisen kolmion lääkkeet Punaisella kolmiolla varustettuja keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä ovat esimerkiksi kaikki uni- ja rauhoittavat lääkkeet, monet psyykenlääkkeet sekä voimakkaat kipulääkkeet ja eräät antihistamiinit. Merkittävin ryhmä liikenneturvallisuuden kannalta ovat uni- ja rauhoittaviin lääkkeisiin kuuluvat bentsodiatsepiinit, sillä niitä käytetään eniten. Bentsodiatsepiinit heikentävät huomiokykyä, rektionopeutta, tasapainoa ja havaintokykyä. Punaisen kolmion lääkkeisiin kuuluu lisäksi osa yskänlääkkeistä ja joitakin yhdistelmäkipulääkkeitä (Ardinex®, Aspam®, Dolopam®, Indalgin® ja Panacod®). Keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttäjien ei pitäisi nauttia alkoholia lainkaan, koska yhteiskäyttöön liittyy huomattavasti lisääntynyt onnettomuusriski. Yhteiskäytöstä voi seurata yllättävän syvä humalatila jo normaalia pienemmällä alkoholiannoksella sekä sekavuus ja tokkuraisuus. Voimakkaat kipulääkkeet yhdessä alkoholin kanssa käytettyinä voivat olla hengenvaarallisia. Psykomotorista suorituskykyä huonontavat lääkkeet psykomotorinen= psyykkisten tekijöiden ja ruumiinliikkeiden yhteyksiä koskeva tai niihin perustuva Uni- ja rauhoittavat lääkkeet Valtaosa käytössä olevista uni- ja rauhoittavista lääkkeistä on bentsodiatsepiineja. Bentsodiatsepiinit heikentävät monia psykomotorisia toimintoja kuten huomio- ja koordinaatiokykyä, monivalintareaktiokykyä, tasapainoa ja havaintonopeutta. Vaikutuksen voimakkuus riippuu mm. käytetystä annoksesta. Tähän tyhmään kuuluvat allaolevassa taulukossa mainitut lääkeaineet. Pitkäaikaisessa käytössä väsymystä aiheuttava vaikutus voi aikaa myöten vähentyä mutta se ei yleensä häviä kokonaan. Bentsodiatsepiinia unilääkkeenä käyttävän on tärkeää tietää lääkkeen vaikutuksen kesto, jos aikoo aamulla auton rattiin. Barbituraatteja ei enää käytetä unilääkkeenä. Epilepsialääkkeenä käytetty fenolibarbitaali on unilääkkeenä pitkävaikutteinen ja huonontaa psykomotorista suorituskykyä vielä seuraavanakin päivänä. Vahvat kipulääkkeet Vahvojen kipulääkkeiden aiheuttama tokkura ja mielihyvän tunne ei juuri näy psykomotorisissa mittauksissa, mutta ne haittaavat tilanteen arvioimiskykyä huomaamatta ja lisäävät yllättävissä tilanteissa onnettomuusalttiutta. Morfiinin pitkäaikaisen käytön myötä sen aiheuttama tokkura vähenee huomattavasti, joten morfiinia saavien syöpäpotilaiden suorituskyky ei ole merkittävästi huonontunut. Vahvojen kipulääkkeiden väärinkäyttäjät voivat olla liikenteessä vaarallisia sekä lääkevaikutusten, että vieroitusoireiden takia. Alla lista eräistä vahvoista kipulääkkeistä: - Abalgin® - Abalgin retard® - Dolcontin® - Dolmed® - Dolorin® - Duralgin® - Durogesic® - Kapanol® - Morphin® - Oxycontin® - Paraflex® comp - Temgesic® - Tramadin® -Tramal® Psykomotorista suorituskykyä mahdollisesti huonontavat lääkkeet Masennuslääkkeet Masennustilassa psykomotorinen suorituskyky on heikentynyt sitä enemmän, mitä syvempi masennus on kyseessä. Masennuslääkkeet parantavat suorituskykyä, mutta varsinkin hoidon alussa väsyttävät masennuslääkkeet (Azona®, Doxal®, Klotriptyl®, Limbitrol®, Ludiomil®, Miaxan®, Tolvon®, Triptyl®, Saroten®, Surmontil®) saattavat huonontaa ennestäänkin alentunutta suorituskykyä. Nortriptyliini(Noritren®), imipramiini(Tofranil®), klomipramiini(Anafranil®), sulpiridi(Suprium®) ja uudet masennuslääkkeet(Aurorix®), Cipramil®, Efexor®, Fevarin®, Fontex®, Seromex®, Seronil®) eivät ole yhtä väsyttäviä, eikä niiden ole todettu tavallisilla annoksilla aiheuttavan merkittäviä psykomotorisia haittavaikutuksia. Yleissääntönä on, että masennuslääkkeiden käytön alkuvaiheessa ajoneuvolla ajoa ei suositella Epilepsialääkkeet Kohtaukselliset taudit, kuten epilepsia, lisäävät jo sinänsä tapaturma-alttiutta. Epilepsialääkkeistä primidoni(Mysoline®), fenobarbitaali(Barbilettae®, Barbiphenyl®), fenytoiini(Epanutin®, Hydantin®), karbamatsepiini(Neurotol®, Togretol®) ja klonatsepaami®(Rivatril®) aiheuttavat säännöllisesti käytettyinäkin jonkin verran väsymystä. Valproaatti(Absenor®, Deprakine®) ja viime vuosina markkinoille tulleet uudet epilepsialääkkeet(esim. Frisium®, Neurontin®, Lamictal®, Sabrilex®, Topimax®, Trileptal®) eivät tavanomaisia annoksia käytettäessä ole yleensä yhtä väsyttäviä, mutta lääkitystä aloitettaessa tulisi pidättäytyä ajoneuvon kuljettamisesta, kunnes lääkkeen vaikutukset ovat selvinneet. Tasapainossa oleva epilepsialääkitys voi mahdollistaa autolla ajamisen, sillä ilman lääkitystä kohtasten riski on suurentunut. Antihistamiinit Pisimpään käytössä olleista ns. "vanhoista" antihistamiineista useimmilla on väsyttävä ja rauhoittava vaikutus, joka voi haitata suoriutumista liikenteessä. Väsyttävä vaikutus riippuu antihistamiinista, mutta myös eri ihmisten herkkyys väsyttävälle vaikutukselle vaihtelee suuresti. Näitä antihistamiineja sisältävät mm. eräät allergia- ja kutinalääkkeet, matkapahoivointilääkkeet sekä yskänlääkkeet. Uudet väsyttämättömät antihistamiinit eivät yleensä aiheuta väsymystä, paitsi joillekin harvoille. Yksilöllinen reagointi antihistamiiniin selviää useimmiten muutaman ensimmäisen hoitopäivän aikana. Kannattaa muistaa myös, että allergia sinänsä väsyttää. Yskänlääkkeet Monet yskänlääkkeet ovat yhdistelmävalmisteita eli ne sisältävät useampaa lääkeainetta ja usein myös alkoholia. Normaaliannoksia käytettäessä ei merkittäviä haittavaikutuksia ajoneuvon kuljettamiseen yleensä ilmene, mutta ylisuuret annokset voivat niitä aiheuttaa. Limaa irrottavat yskänlääkkeet ovat liikenteessä turvallisia. Osa yskänlääkkeistä kuuluu "punaisen kolmion lääkkeisiin". Verenpainelääkkeet Etenkin hoidon alussa voi esiintyä huimausta, heikotusta ja väsymystä. Sen vuoksi on hyvä seurata lääkkeen vaikutuksia hoidon ensimmäisinä päivinä ja välttää tänä aikana ajoneuvon kuljettamista. Verenpainelääkkeistä beetasalpaajat ja ACE-estäjät eivät yleensä vaikuta ajokykyyn haitallisesti. Diabetes- eli sokeritautilääkkeet Ylimäärä insuliinia aiheuttaa verensokerin liiallisen laskun(hypoglykemia), joka jo lieväasteisenakin heikentää merkittävästi suorituskykyä. Huonosti tasapainossa oleva diabetes on este ajoneuvon kuljettamiselle. Varovaisuutta liikenteessä on noudatettava aina kun diabeteslääkityksessä tehdään muutoksia. Nukutusaineet ja puudutteet Yleisenä suosituksena voidaan pitää sitä, että hoitotoimenpiteen vuoksi nukutusainetta saaneen ei tulisi kuljettaa ajoneuvoa 24 tuntiin. Paikallispuudutteet saattavat suurina annoksina aiheuttaa myös keskushermostovaikutuksia. Esimerkiksi hampaan paikallispuudutuksen jälkeen ajoneuvoa ei pitäisi kuljettaa tuntiin. Silmätipat Kyky ajoneuvon kuljettamiseen heikentyy silmäterää laajentavien silmätippojen vaikutuksesta, koska silmän mukautuminen vallitseviin valo-olosuhteisiin häiriintyy ja silmä häikäistyy helposti. Silmätautien tutkimuksissa käytetyt silmäterää laajentavat silmätipat vaikuttavat useita tunteja, eikä ajoneuvoa pidä kuljettaa 12 tuntiin toimenpiteestä. Öljypohjaisia silmätippoja ja -voiteita annosteltaessa voi käyttää apteekista saatavaa lasisauvaa, jolla lääkkeen saa annosteltua mahdollisimman ohueksi, näkökykyä vähemmän haittaavaksi kerrokseksi. Muut lääkkeet Ruokahalua hillitsevät lääkkeet eivät normaaliannoksina vaikuta psykomotoriseen suorituskykyyn. Suuria annoksia käytettäessä taipumus turhien riskien ottamiseen voi lisääntyä. Toisaalta pitkäaikaiskäytön äkillinen lopettaminen voi johtaa väsymykseen ja nukahtelutaipumukseen silloin, kun lääkeannokset ovat olleet suurehkoja. Lääkkeiden yhteisvaikutukset Lääkkeiden yhteisvaikutukset voivat olla haitallisia liikenteessä. Sen vuoksi kaikki käytössä olevat lääkkeet on hyvä kertoa lääkärille, kun lääkäri määrää uutta läkettä. Uusi lääke voi lisätä aiempien lääkkeiden väsyttävää tai suorituskykyä heikentävää vaikutusta. Jos käytössä on esimerkiksi useita punaisella kolmiolla varustettuja lääkkeitä, voi niiden yhteisvaikutuksena olla voimakas väsymys ja tokkura. Jotkut yhteisvaikutukset voivat tulla täytenä yllätyksenä, sillä esimerkiksi erytromysiini-antibiootti tai eräät sienilääkkeet kuten ketokonatsoli ja itrakonatsoli voivat voimistaa ja pidentää lyhytvaikutteisten unilääkkeiden vaikutusta huomattavasti, jopa seuraavaan aamuun saakka. Yhteisvaikutusten voimakkudessa on myös yksilöllisiä eroja. Ranitidiinia sisältävät liikahappoisuuslääkkeet estävät alkoholin hajoamista mahassa ja voivat sen vuoksi nostaa veren alkoholipitoisuutta normaalia enemmän. Tällä sivulla mainittujen lääkkeiden lisäksi on olemassa joukko lääkkeitä, joiden vaikutuksia ajokykyyn ei varmuudella tunneta. Tämän vuoksi lääkehoitoa aloitettaessa on aina syytä aluksi tarkkailla reagointiaan lääkkeeseen päivän pari, ennen kuin astuu rattiin. Lääkärin määräämää lääkitystä aloitettaessa on hyvä jo lääkäriltä tiedustella, vaikuttaako lääke ajokykyyn. Kannatta myös ottaa puheeksi, missä vaiheessa lääkehoidon aikana tai sen jälkeen voi turvallisesti kuljettaa ajoneuvoa. Myös apteekkihenkilökunta kertoo mielellään lääkkeiden vaikutuksesta ajokykyyn. Lääkkeen käyttäjä vastaa ensisijaisesti itse teoistaan. Jos kuljettaa ajoneuvoa liikenteessä haitallisen lääkkeen vaikutuksen alaisena ja siitä on pakkauksen tekstillä tai muuten varoitettu, vastuu on ajoneuvon kuljettajalla. Kuljettajan elimistössä olevalle huumausaine- tai lääkeainepitoisuuksille ei ole asetettu laissa langettavia rajoja alkoholin tapaan. Ajoneuvon kuljettajaa voidaan silti rankaista, jos hänen kykynsä suoriutua liikenteessä on alentunut lääkeaineiden, huumausaineiden tai teknisten liuottimien johdosta. Älä aliarvioi lääkeaineiden vaikutuksia suorituskykyysi. Jos sinulle on määrätty keskushermostoon vaikuttavaa lääkettä, älä aja. Jos sinun on kuitenkin pakko ajaa, viivytä matkaan lähtöäsi kunnes lääkkeen ottamisesta on kulunut usemapi tunti. Suomen Apteekkariliitto, kesäkuu 1997, käsikirjoitus proviisori Päivi Helenius. Allergia Astma Hiivasieni Haavan hoito Vilustuminen Irti tupakasta Laihduttaminen Osteoporoosi Lääkkeet ja liikenne

Etusivu I Historiikki I Apteekkarit I Sivuapteekit I Lääkekaapit I Palaute I Linkit I Itsehoito I Ajankohtaista I Lääkkeiden käytön perusohjeita